"Ihmiset ovat luoneet maailmanlaajuisen hierarkian, jossa naisten ihmisyyttä pitää erikseen vahvistaa. Tähän on tultava muutos."
Synnyin hyvin toimeentulevaan perheeseen kotimaani ollessa diktaattori Mobutun vallan alla. Koin elämäni ensimmäisen käännekohdan ollessani 4-vuotias, kun perheeni joutui muuttamaan poliittisesti hyvin sekavana aikana naapurimaahan Ruandaan hakemaan turvaa.
Jälkeenpäin olen miettinyt mitä vanhempieni on täytynyt käydä läpi tehdessään ratkaisun hakea tilapäistä turvaa maassa, joka toipui yhdestä lähihistorian räikeimmistä kansanmurhista. Ennen Suomeen muuttoa asuimme perheeni kanssa yhdeksän – ei niin ruusuista – tapahtumarikasta vuotta pakolaisina Ruandassa. Joskus sanon sen olevan Jumalan johdatusta, sillä kaikki, mitä on tapahtunut sen jälkeen, on kääntänyt elämäni suunnan mielenkiintoisella tavalla.
Lapsuuttani ja nuoruuttani on varjostanut toiseuden tunne, sillä olen aina ollut vieras paikoissa, joissa olen. Tunnistan etuoikeuteni olla turvassa ja elää ilman suurta pelkoa siitä, että läheisille tapahtuisi milloin tahansa jotain pahaa. Toisaalta koen kuulumattomuuden tunnetta, joka korostuu vuorovaikutuksessa muihin; tavoissa, joilla ihmiset lähestyvät kadulla tai kohtelevat asiakaspalvelutilanteissa. Mutta se on pieni hinta maksaa siitä, että saa olla turvassa.
Naisten ja lasten oikeudet ovat minulle tärkeitä, koska ne ovat ihmisoikeuksia. Niin surullista kuin se onkin, että tämä on vielä 2017 keskustelun aiheena, naiset ovat itsessään arvokkaita ja naisten ja tyttöjen oikeudet ovat itseisarvo, josta ei pitäisi tinkiä. Naiset kannattelevat suuren taakan miltei kaikissa maailman yhteiskunnissa. Kuitenkin ihmiset ovat luoneet maailmanlaajuisen hierarkian, jossa naisten ihmisyyttä pitää erikseen vahvistaa.
Naiset uhraavat kehonsa elämän jatkumiseksi. He myös uhraavat koko sielunsa varsinkin perhe-elämään usein saaden hyvin vähän kiitosta. Tähän on tultava muutos. Suomi ja muut Pohjoismaat ovat tasa-arvon edelläkävijöitä, mutta täälläkin on vielä paljon tekemistä. Naiset kokevat edelleen enemmän seksuaalista väkivaltaa, arkipäivän seksismiä ja saavat miehiä vähemmän palkkaa samasta työstä, kehitysvammaisista ja muihin vähemmistöryhmiin kuuluvista naisista puhumatta.
Maailmassa on maita, jossa naiseus asettaa sinut heti syntymästä lähtien suureen vaaraan. Näissä maissa tytöillä ei ole samoja mahdollisuuksia päästä kouluun, tehdä palkallista työtä tai olla osa yhteiskuntaa. Sen lisäksi, että naiset kokevat kaltoinkohtelua ja seksuaalista väkivaltaa, heiltä puuttuu yhteiskunnallinen suojelu, mikä tarkoittaa sitä, että heidän äänensä ei kuulu mihinkään.
Näissä paikoissa jo naisena oleminen ja omien oikeuksien puolustaminen ovat rohkeita tekoja. Yleinen poliittinen ilmapiiri ja yhteiskunnallisen järjestyksen puute lisää kaikenlaista rikollisuutta, mikä heijastuu kielteisimmin kaikkien heikoimmassa asemassa oleviin.
Toisiinsa kietoutuneet valtasuhteet kuten kapitalismi ja miesvaltaisuus sekä sen tuomat seksistiset ihmiskäsitykset vaikuttavat naisten asemaan kielteisesti maailmanlaajuisesti. Nämä toisiinsa kietoutuneet sorron muodot tekevät naisten ja tyttöjen elämästä hyvin hankalaa, sillä ne ovat syvään juurtuneet yhteisöjen kulttuuriin.
Hyvin usein hyvää tarkoittavat humanitääriset kampanjat puhuvat niiden päälle, joita niiden pitäisi tukea. Siksi pidän tärkeänä sitä, että kaikki saavat oman äänensä kuuluviin ja saavat kertoa oman tarinansa. Kukaan ei voi kertoa toisen tarinaa paremmin kuin asianomainen itse. Voimme samaistua toisen kertomukseen, mutta mikään ei ole voimakkaampaa kuin oman äänen löytäminen ja sen käyttäminen omien oikeuksien puolustamiseen.
Kuva: Aino Väänänen