Katri Malmi, Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI:n puheenjohtaja
On kummallista huomata, kuinka selkeästi sitä joskus itse toteuttaa stereotypioita.
Marraskuussa 2017 sain Nuori kirkko ry:ltä soiton, jonka ei ehkä olisi pitänyt olla niin yllättävä, kuin se minulle oli. Minulta kysyttiin, olisinko käytettävissä Nuoren kirkon hallitukseen. Muistan, kuinka ensimmäinen ajatukseni oli kieltäytyä saman tien: ”En tietenkään. Olen 23-vuotias, en osaa mitään sellaista, mitä ison järjestön hallituksessa pitäisi osata tai tietää.” Minä, joka olen aina ollut akateemisesti loistavasti menestynyt ja töissä erinomaisesti pärjäävä ajattelin, että en kykene täyttämään nuoren aikuisen paikkaa nuorten osallisuutta ajavan järjestön hallituksessa. En siitä huolimatta, että olin jo mukana järjestön hallinnossa ja viimeiset puolitoista vuotta olin käyttänyt ison osan vapaa-aikaani nuorten vaikutusmahdollisuuksien edistämiseen.
Tutkimustulos toisensa jälkeen osoittaa, että reagoin samalla tavalla, kuin iso joukko muitakin nuoria naisia. Keskimäärin naiset ovat selvästi miehiä epävarmempia pätevyydestään, eivätkä uskalla tavoitella ylennyksiä, palkankorotuksia tai yhteiskunnallista päätösvaltaa. Poikkeusyksilöitä on, mutta iso osa nuorista ja varsinkin nuorista naisista jättää hakeutumatta vaikuttamistehtäviin, koska ei usko pystyvänsä niihin tai ei osaa nähdä itseään sellaisessa roolissa. Seurauksena on, että nuorten naisten ääni jää kuulematta yhteiskunnassa ja varsinkin kirkossa. Suomen ev.lut kirkon luottamushenkilöistä alle 30-vuotiaita naisia on häviävän pieni osuus.
Minulla on onnea. Edellisen vuoden aikana minua oli nimenomaan kannustettu huomaamaan, että monesti naiset ovat näissä asioissa miehiä epävarmempia. Ennen kuin avasin suuni, tajusin tehdä jotain, mikä kuulostaa melkein vitsiltä. Vertaisin itseäni tietoisesti muutamaan miespuoliseen kaveriini. Miten he vastaisivat samaan kysymykseen? Vastaus oli ilmeinen: jokainen heistä vastaisi myönteisesti innoissaan ja saman tien. Siihen tukeutuen uskalsin vastata, että kyllä, olen kiinnostunut. Tosin muistaakseni koin tarpeelliseksi selittää pitkät pätkät siitä, kuinka en sitten tuo hallitukseen minkäänlaista osaamista.
Näin jälkeenpäin koko episodi tuntuu aika uskomattomalta. Samalla tiedän, etten olisi ikinä uskaltanut vastata myöntävästi, jollei muutama ihminen olisi pidemmän aikaa määrätietoisesti kannustanut minua hakeutumaan tällaisiin tehtäviin. Ilman kannustusta en olisi edes hankkinut sitä kokemusta, jonka takia minua kysyttiin. Muiden rohkaisu on herättänyt minut tajuamaan, kuinka paljon oikeastaan haluaisin sanoa ja vaikuttaa kirkossa. Olen siitä valtavan kiitollinen, koska enää en jää ajatuksineni nurkkaan marisemaan, vaan puhun niiden puolesta ja tulen kuulluksi.
Tässäkään asiassa en ole yksin. Tutkimustulosten mukaan kaikkein vaikuttavin tapa rohkaista nuoria naisia osallistumaan poliittiseen (tai kirkkopoliittiseen) päätöksentekoon on henkilökohtainen kannustaminen. Todella pätevät naiset saattavat tarvita ison kasan rohkaisua uskaltaakseen oikeasti avata suunsa ja hakeutua vaikuttamisen paikoille.
Minulla on pyyntö: Kerro tuntemallesi nuorelle naiselle, että hänellä on sanottavaa, ja että hänen olisi mahdollista vaikuttaa. Kerro se uudestaan ja uudestaan, jos ensimmäinen kerta ei mene perille. Jatka sen kertomista sittenkin, kun hän on jo uskaltanut lähteä liikkeelle ja erityisesti silloin, jos hän ei saavuttanutkaan sitä, mitä tavoitteli. Se, että joku ihmisryhmä ei uskalla osallistua ja vaikuttaa täysimääräisesti, on iso yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkaiseminen on meidän kaikkien vastuulla.
Katri Malmi
Nuorten aikuisten vaikuttamisryhmä NAVI:n puheenjohtaja
Nuori kirkko ry:n hallituksen jäsen