Kuva: Albin Hiller/WCC
Kirkkojen maailmanneuvoston asiakirja Yhdessä kohti Elämää (Together towards Life 2012 ) määrittelee kirkon mission uudella tavalla kehottaessaan eriarvoisuutta ylläpitävien rakenteiden purkamiseen. Tämä tarkoittaa myös naisten äänten vahvistumista.
Yhdessä kohti Elämää -asiakirja piirtää kuin kaksi kehää, joista ensimmäinen kuvaa niitä ihmisiä ja ihmisryhmiä, joilla on oikeus ja resurssit ihmisarvoiseen elämään. Tämän kehän ulkopuolella on toinen kehä, jonka piirissä elävät ne ihmiset ja ihmisryhmät, joilta puuttuvat nämä oikeudet ja mahdollisuudet.
Kehiä pitävät yllä valtarakenteet ja toiminnot, jotka nousevat vahvoista asenteista. Näihin asenteisiin asiakirja lukee muun muassa paternalismin, patriarkalismin, negatiivisen suhtautumisen etnisiin vähemmistöihin ja vammaisiin kohdistuvat asenteet.
Asiakirjan mukaan kirkkojen ei tulisi siirtää ihmisiä ulkokehältä sisäkehälle, vaan keskittyä purkamaan erottavaa väliseinää sekä voimistamaan syrjäytettyjen ääntä. Käytännössä tämä tarkoittaa yhdenvertaisuuden tunnistamista ja tunnustamista sekä omastaan luopumista sen hyväksi, jolla on vähemmän mahdollisuuksia tulla kuulluksi. Yksinkertaistaen voisi puhua rakkaudesta.
Miten sitten voimme purkaa tuota eriarvoistavaa väliseinää? Tärkeintä on asennemuutos. Ennen kuin voimme vaikuttaa globaalilla tasolla tasa-arvoisuuteen, on nähtävä ympärillä olevat haasteet. Feministiteologit puhuvat tietoisuuden heräämisestä. Suomessa moni asia on hyvin. Naiset saivat äänioikeuden ensimmäisinä Euroopassa vuonna 1906. Mutta mitä tarkoittaa naisen äänen löytyminen meille?
Suomessa naisten palkkataso on huomattavasti heikompi kuin miesten ja tilastollisesti olemme perheväkivallan suhteen maailman johtavia maita. Yhteisöllinen vaikeneminen pitää yllä väkivallan mahdollisuutta perheissä ja mahdollistaa palkkatason eriarvoisuuden. Oikea näkeminen ja yhteinen työskentely voivat muuttaa asenteita ja vahvistaa oikeudenmukaisuutta. Tietoisuus omasta ympäristöstä liittää toisten kokemuksiin maamme ulkopuolella. Yhdenvertaisuus antaa myös toisille äänen. Pelkkä ylhäältä tuleva apu jättää paternalismin valtarakenteen paikoilleen, jolloin emme saa puretuksi eriarvoistavaa väliseinää.
Afrikkalaisten naisten teologiassa lähestytään naisen asemaa ja elämää nimenomaan yhteisöllisenä kysymyksenä. Positiivinen feminismi on yhteisön hyvä. Naisten oikeudenmukainen kohtelu antaa kasvutilaa kaikille. Yhdenvertaisuus ei sulje kumpaakaan sukupuolta pois. Kaksijakoinen erottaminen taas rakentaa kuilua sukupuolten välille ja siirtää pahoinvointia puolelta toiselle.
Usein afrikkalaisten kirkkojen työ on vaikuttanut naisten yhdenvertaisuuteen ja työstänyt haitallisten kulttuuristen ja uskonnollisten normien muuttamista. Tähän on tarvittu yhtäältä naisten esiintuloa yhteisöissään negatiivisten asioiden tiedostamiseksi, naisteologien vahvaa yhteistä ääntä ja toinen toisensa tukemista. Toisaalta siihen on tarvittu kirkkojen johtajien ja miesteologien vahvaa vaikuttamista. Botswanalainen emeritus piispa Robinson korostaa, että kulttuurisiin perusarvoihin tukeutuminen auttaa yhteisöjä purkamaan naisille haitallisia normeja ja käytänteitä.
Viime vuosikymmeninä naisiin kohdistuva väkivalta ja ihmiskauppa on globaalilla tasolla noussut. Myös useissa uskonnollisissa ryhmissä naisten asema on huonontunut. Miten voisimme luoda maailmaa, jossa tyttöjen olisi turvallista kasvaa naisiksi ja mahdollista toteuttaa unelmiaan? Kirkkojen maailmanneuvoston asiakirja antaa suuntaa: Yhdessä kohti Elämää. Ghanalainen feministiteologi Mercy Amba Oduyoyen toimintaohje oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi on edelleenkin käyttökelpoinen, ”Gently, but firmly”, lempeästi, mutta vahvasti.
Mari-Anna Pöntinen
Kirjoittaja on Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri