Vastuuviikon saarna Viikin kirkossa 20.10.2019
Kun fariseukset kuulivat, että Jeesus oli tukkinut saddukeuksilta suun, he kokoontuivat neuvonpitoon. Sitten yksi heistä, joka oli lainopettaja, kysyi Jeesukselta pannakseen hänet koetukselle: ”Opettaja, mikä on lain suurin käsky?” Jeesus vastasi: ” Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.” (Matt. 22:34-40 Rakkauden kaksoiskäsky)
Kun tekstissä kuvattu arvokeskustelu oli käyty, kysymykset vaikenivat. Ehkä meistäkin tulee hiljaisia: miten rakastetaan sydämestä, sielusta ja mielestä? Ketä minä rakastan sillä tavoin? Tuskinpa edes itseäni. Sydämestä – siis tunteillako? Sielusta – olemukseni pohjastako, siitäkö, mikä on ikuista minussa? Mielestä – ajatuksillaniko, tunteilla ja tietoisuudellako?
Välillä puhumme hyvistä ihmisistä ja ajattelemme, että se riittää Jumalan tahdon täyttämiseen. Se, että on rakkaudellinen. Jeesukselle se ei riitä. On hyvä rakastaa lähimmäistään, toisia ihmisiä, mutta Jumalaa tulisi rakastaa koko olemuksestaan. Vajaaksi se jää. Laki jää täyttämättä. Tarvitaan armoa. Vieläkö tästä näkökulmasta puhutaan maassamme ja kirkossamme?
Lähimmäisen rakastaminenkaan ei riitä. Silti olemme saaneet käskyn siihenkin. Saarnavirressä jo pohdimme, kuka on lähimmäisemme. Luontevimmin ajatukset menevät läheisiin ihmisiin. Mutta eikö lähimmäinen ole se, joka on milloinkin lähinnä? Riittää, kun suhtautuu rakastavasti yhteen ihmiseen kerrallaan. Eli rakastaa niitä, jotka tulevat vastaan, suhtautuu myönteisesti kanssa ihmisiin. Rakastaa muita edes sen verran, kuin jaksaa rakastaa itseään. Eikä se taida onnistuakaan, jos ei rakasta myös itseään. Välitä, huolehdi. Lähimmäinen ei ole kukaan tietty ihminen, vaan se, joka on nyt lähellä. Välitä niistä, jotka ovat lähelläsi, tutuista ja tuntemattomista.
Käsky rakastaa Herraa, Jumalaa, on hyvin vanha. Egyptistä pois vaeltava Israelin kansa sai sen jo tärkeimpänä käskynä, kun kymmenen käskyn laki annettiin: ”Kuule Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi.”
Alun perin käsky rakastaa lähimmäistä tarkoitti oman kansan jäsentä. Jo Mooseksen laissa se laajennettiin koskemaan Israelissa asuvia muukalaisia. (3 Moos 19:33-34) ”Muukalainen, joka asuu teidän luonanne, olkoon niin kuin maassa syntynyt teikäläinen.” (2 Moos 23:9) Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielialan, koska itsekin olette olleet muukalaisina Egyptin maassa.”
Tämän vuoden Vastuuviikko alkaa tänään. Ekumeeninen vastuuviikko on kirkkojen ja kristillisten järjestöjen yhteinen ihmisoikeuskampanja. Voitte kuulla siitä hieman lisää kirkkokahveilla. Vuoden 2019-2020 Vastuuviikon teema on ihmisoikeuksien puolustajat. He ovat ihmisiä, jotka varmistavat, että kansainvälisissä sopimuksissa määritellyt oikeudet toteutuvat. Tämä työ on monin paikoin uhan alaista. Ajatelkaa! Toiset yrittävät valvoa kansainvälisten sopimusten toteutumista, ja toiset yrittävät häiritä tätä työtä jopa valvojien listimiseen asti. Ihmisoikeuksien puolustajia on monenlaisia: juristeja, vapaaehtoisia, ryhmiä, tai naisia, jotka kertovat kokemuksiaan seksuaalisesta häirinnästä. Tätä työtä tehdään monella tavalla. Erityisen uhattua kansainvälinen työ on mm Turkissa, jossa hallitus pidättää ihmisoikeuspuolustajia kymmenin tuhansin. Vuonna 2018 murhattiin 321 ihmisoikeuspuolustajaa. Ihmisoikeustyötä rajoittavat valtaan ripustautuneet hallitukset, aseelliset ryhmät, suuryritykset, ääriliikkeet. Venäjällä laadittiin 2012 käsite ”ulkomaiset agentit”, joka vaikeuttaa kansainvälisten järjestöjen työtä. EU-maista tilanne on hankala Unkarissa ja Puolassa.
Suurin uhka on vihapuhe. Kansainväliset sopimukset velvoittavat turvaamaan ihmisoikeuksien toteutumisen.
Me nostamme nyt täällä Viikissä tänään esiin pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Meidän kaikkien suomalaisten olisi tarkastettava suhtautumistamme näihin ihmisiin lähimmäisen rakkauden vaatimusta vasten. Ei auta, täällä he ovat meidän keskellämme ja Herra, meidän Jumalamme haluaa meidän rakastavan heitä. Se tarkoittanee vähintään sitä, että he saavat ruokaa ja suojaa, sekä asiansa käsittelyä oikeudenmukaisesti ja ilman turhia viivytyksiä. Meillä on työvoimapulaa ja meillä on vauvapulaa. Emme voi mitenkään sanoa, että tänne ei mahdu lisää ihmisiä. Toki on kohtaanto-ongelmia, mutta on myös asenneongelmia. Vielä näyttää elävän vaistomainen tarve lähteä kirveen kanssa joen yläjuoksulle, jos vedessä ui lastu. Emme tahdo tänne vieraita ihmisiä. Koemme heidät uhaksi. Ovatko he sitä?
Vuosina 2010–2012 väkimäärään suhteutettuna maahanmuuttajat olivat epäiltyinä muista rikoksista kuin liikennerikoksista ja -rikkomuksista alle 1,7 kertaa useammin kuin suomalaiset; 15–24-vuotiaat maahanmuuttajat 1,7-kertaa useammin; 25–39-vuotiaat vähän suomalaisia harvemmin ja tätä vanhemmat vähän useammin. Vuonna 2016 Suomen vankiloissa oli 16 % ulkomaalaisia.
Nouseeko näistä luvuista perusteita pakkopalautuksille Iraniin tai Afganistaniin? Ei nouse. Kuitenkin Suomen poliisi tekee palautusasioissa yhteistyötä Irakin poliisin kanssa. Suomessa on säädetty palautuskielto Irakiin. Kellä on vastuu siitä, että palautuskieltoa ei noudateta? Sanotaan, että nuoren terveen miehen voi palauttaa, sitä ei katsota, että hän saattaa olla psyykkinen raunio vuosien odotusajan jälkeen. Perheille ei näissä asioissa anneta arvoa. Taleban on vahvistunut, se tietää pommituksia Afganistanissa. Suku- ja klaaniyhteiskunnassa ei palanneelle ole turvallista paikkaa. Tätä ei maahanmuttovirastomme tunnista tai ei ainakaan tunnusta. Turvapaikkaa hakevien kanssa tekemisissä olevat kirkon työntekijät toteavat, että Suomessa viranomaiset eivät noudata käännytystä koskevia sääntöjä.
Irakilaisia ei voi palauttaa, joten heistä tulee paperittomia. Meidän kansalaisten pitää kysyä hallitukseltamme ja kansanedustajilta näiden asioiden perään. Suomen Ekumeeninen Neuvosto kokoaa parhaillaan case-kuvausta siitä, miten äsken kertomani on mahdollista. Haluaisimmeko mekin seurakuntana kysyä sitä? Noin lähimmäisenrakkauden nimissä?
Kuule Suomi, kuule Viikki ja sen seurakunta: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Saarna: Marja Kantanen, Viikin seurakunnan jäsen. Marja Kantanen on työskennellyt ennen eläkkeelle jäämistään Evankelis-luterialisen kirkon Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikön apulaisjohtajana.
Kuva: Julia Freeman-Woolpert, Free Images