"Yleistämme helposti. Ihmiset saattavat uutisten perusteella ajatella, että esimerkiksi Irakissa elämä on samanlaista joka paikassa."
Minä olen Wasan. Olen tullut Suomeen yhdeksän vuotta sitten Irakista. Irakissa työskentelin opettajana ja koulun apulaisrehtorina.
Sain vakituisen työn, mutta sitten sota alkoi ja mieheni katosi. Minun täytyi lähteä Irakista, ja tulimme lasteni kanssa Suomeen. Suomi on turvallinen ja rauhallinen maa.
Olen toiminut pitkään vapaaehtoisena Trapesassa, joka on Filoksenia ry:n ylläpitämä kansainvälinen kohtaamispaikka Espoossa. Trapesassa eivät kohtaa vain kulttuurit vaan myös eri uskonnot.
En suhtaudu ennakkoluuloisesti muihin uskontoihin, vaan menen mielelläni kirkkoon käymään. Trapesassa olen auttanut jumalanpalvelusten järjestämisessä ja osallistunut retkelle Valamon luostariin. Meillä muslimeilla on kristittyjen kanssa paljon yhteistä esimerkiksi pyhissä kirjoituksissamme.
Tekemästäni vapaaehtoistyöstä huolimatta työn saaminen on todella vaikeaa. Trapesassa olen ohjannut maahanmuuttajanaisten ryhmää ja tehnyt ruokaa myytäväksi toritapahtumissa. Irakissa opetin lapsille arabiaa. Silti minusta tuntuu, että suomalaiset ajattelevat usein, että maahanmuuttaja ei tiedä tai osaa mitään.
Pelkään, että Turun puukotustapauksen vuoksi maahanmuuttajien työnsaanti muuttuu yhä vaikeammaksi, sillä ihmiset pelkäävät.
Irakissa naisia työskentelee valtionhallinnossa ja kansanedustajina. Mutta Irakin laki perustuu Koraaniin. Esimerkiksi avioliiton osalta vanhemmat kysyvät tytön mielipidettä, mutta tekevät päätöksen itse. Toisaalta tyttöjen ja vanhempien väliset suhteet ovat läheiset, mikä tuntuu mukavalta.
Oma nuoruuteni Irakissa oli helppo. Perheeni oli pieni, ja olin nuorin kolmesta sisaruksesta. Elämä oli mukavaa. En käyttänyt huivia ja pelasin koripalloa. Lukion jälkeen menin ensin opiskelemaan muotoilua ja sitten historiaa yliopistoon. Yliopistossa opiskelijoina oli yhtä paljon miehiä ja naisia, ja kaikki opiskelimme yhdessä.
Elämä tyttönä oli ehkä erilaista isossa kaupungissa kuin maaseudulla. Maaseudulla oli varmasti rajoitetumpaa. Olen huomannut, että yleistämme helposti. Ihmiset saattavat uutisten perusteella ajatella, että esimerkiksi Irakissa elämä on samanlaista joka paikassa.
Irakissa ei ole aina ollut sotaa. Nuoruudessani Bagdadissa oli paljon suomalaisia yrityksiä rakentamassa egyptiläisten ja venäläisten rinnalla. Irakissa oli paljon rahaa öljyn vuoksi, joten monet ulkomaalaiset yritykset ja työntekijät muuttivat sinne. Ihmisten välillä oli hyvät suhteet.
Jos sota loppuu, monet irakilaiset haluavat ehkä palata sinne. Elämästä ei tiedä, miten se muuttuu.
Nyt Suomeen tulee kuitenkin paljon uusia maahanmuuttajia. Rasismi on lisääntynyt viime aikoina, ja tulevaisuus näyttää huolestuttavalta. Vanhempien pitäisi opettaa lapsiaan hyväksymään erilaisuutta.
Kuva: Aino Väänänen