Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ihmisoikeutena

"Tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden puolustaminen kuuluvat luonnollisena osana kristittyjen elämään."

Olen Ekumeenisen vastuuviikon ihmisoikeuspuolustajalähettiläs Saija Kainulainen, Suomen ekumeenisen neuvoston Yhdenvertaisuusjaoston jäsen, Nordisk ekumenisk kvinnoskommitten (NEKK) jäsen ja Sinapinsiemen ry:n sihteeri sekä hallituksen jäsen. Opiskelen teologian maisterin tutkintoa Helsingin yliopistossa. Olen anglikaani ja evankelisluterilainen.

Ihmisoikeuspuolustaja on jokainen joka rauhanomaisesti puolustaa ihmisoikeuksia. Vastuuviikon tavoitteena on puhua rakentavasti ja rauhanomaisesti ihmisoikeuksista. Olemme kristittyjä jumalan lapsia ja meidän tehtävä on puhua ihmisarvosta.

Miksi puolustan naisten oikeuksia?

Naisilla on oikeus ihmisoikeuksiin. Ihmisoikeudet ovat naisten oikeuksia. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo ovat ihmisoikeuksia. Nämä lauseet voivat monien mielestä kuulostaa hyvin itsestään selviltä. Miksi ihmeessä naisten oikeuksia on puolustettava maailmassa vuonna 2020?

Tämän päivän Suomessa naiset ovat vahvoja toimijoita ja mahdollisuuksia menestymiseen sekä itsensä toteuttamiseen on monin verroin enemmän kuin sata vuotta sitten. Vuonna 1919 Suomessa tehtiin lakimuutos, jonka seurauksena naiset saivat mennä palkalliseen työhön ilman aviomiehen lupaa, mutta kuitenkin edelleen mies oli naisen virallinen holhooja avioliitossa vielä 1930 – luvulle asti. Kun tuon sadan vuoden aikajanan asettaa ihmiskunnan historian aikajanalle, niin huomaamme, kuinka lyhyt ajanjakso se loppujen lopuksi on. Nykyisin tämä ajanjakso voi olla yhden ihmisen elinikä.

Toivon, että emme unohda heitä, jotka ovat tehneet työtä naisten oikeuksien puolesta jopa henkensä uhalla tai asettamalla itsensä yhteisön epäoikeuden mukaisen arvostelun kohteeksi. Monia naisten oikeuksia puolustavia on syyllistetty, tyrmätty, vähätelty ja leimattu mielipuolisiksi, kuten esimerkiksi alun perin rauhanomaisesti naisten äänioikeutta ajavia suffragetteja.

Suomessa naisten tasa-arvoon liittyviä epäkohtia ovat esimerkiksi naisten töiden epäsäännöllisyys, mm. pätkätyöllisyys ja siitä aiheutuva epävarmuuden ja toivottomuuden tunne sekä myös vanhempien naisten köyhtyminen. Erityinen naisten terveyteen liittyvä epäkohta on rintasyöpäseulontojen ja hoitoon pääsyn alueellinen epätasa-arvoisuus.

Erityisesti globaalissa kontekstissa naisten oikeuksien puolustamisessa on paljon tehtävää. Maailmalla naisten vaikuttamismahdollisuudet toimia omissa yhteisöissään ovat edelleen heikot. YK pitää esillä sitä tosiasiaa, että naisiin kohdistuvaa sukupuolista syrjintää esiintyy edelleen maailmassa.[1]

Kristittyinä näemme maailman kaikki ihmiset Luojamme luomina eli kaikkien alkuperä on Jumalassa. Tämän tiedostaen kristityn tavoitteena on toimia kaikkia lähimmäisiä kohtaan kunnioittaen. Näin tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden puolustaminen kuuluvat luonnollisena osana kristittyjen elämään.

Väkivalta naisia kohtaan

Tänä päivänä eräs suurimmista tasa-arvoon liittyvistä epäkohdista on naisiin kohdistuvan väkivallan korkea esiintyvyys.[2] Suomessa naisten kohtaama väkivalta on huolestuttavan yleistä. Väkivalta on todellisuutta liian monille naisille ja sitä kautta väkivaltaa esiintyy liian monissa perheissä. Tilastollisesti Euroopan toiseksi korkeimmat luvut naisiin kohdistuvissa väkivallan teoissa ovat Suomesta. Esimerkiksi vuonna 2015 Suomen turvakotien aikuisista asiakkaista oli naisia 93 prosenttia. Tilastot myös kertovat, että naiset kokevat seksuaalista häirintää kaksi kertaa enemmän kuin miehet. Ulkomaalaistaustaisiin naisiin kohdistuva rasismi on Suomessa Euroopan pahinta. Rasismi voi olla kiusaamista, syrjimistä, nimittelyä, eristämistä tai fyysistä väkivaltaa.

Sukupuoliseen seksuaaliseen häirintään ja väkivaltaan puuttuvalla Metoo - kampanjalla on ollut suuri vaikutus yhteisöihin koko maailmassa.[3] Kolme vuotta sitten Yhdysvalloissa alkaneen kampanjan myötävaikutuksesta on tullut ilmi ongelmia, joihin myös Suomessa on pyritty puuttumaan. On havaittu, että häirintää voi myös tapahtua vitsin varjolla, kaksimielisissä puheissa, asenteellisissa some-kommenteissa tai muissa erilaisissa toimintamalleissa, joita ei ole aikaisemmin kyseenalaistettu. Häirintää voi myös olla toiminta, joka ei ole rikosoikeudellisesti välttämättä tuomittavaa, mutta eettisesti hyvin arveluttavaa. Hyvä käytös ihmistä kohtaan on osoitus kunnioituksesta ja siitä, että ihmisellä on arvo yhteisössä.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa julkaistiin toukokuussa 2018 Totuus vapauttaa –vetoomus, jossa pyydettiin, että kirkossa aloitetaan virallinen seksuaalista häirintää ehkäisevä työ. Kirkon tulisi antaa ääni ja näkyvä tuki heille, joita on satutettu. Myös Luterilainen maailmanliitto (LML) on rohkaissut jäsenkirkkojaan poistamaan seksuaalisen häirinnän seurakunnista ja kirkon työn piiristä. Kirkon johtajilla on tässä työssä erityinen vastuu. Anglikaanikirkoissa on käytössä erityisen hyvin suunniteltu turvallisuusohjelma Safeguarding kaikenlaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi.

Uhrin näkökulmasta ongelmia ovat olleet väärinkäytöksiin liittyvien käsittelyaikojen liiallinen pituus ja se, että uhreja ei ole uskottu tai häirintää on vähätelty. Ns. vaikenemisen kulttuuri on peittänyt ongelman olemassaoloa ja itse väärinkäytöksen esille tuominen on ollut uhrille kivulias prosessi. Monissa väärinkäytöstilanteissa on tullut esille se, että valtaa on käytetty väärin. Hyvä valta on oikeudenmukaista vastuuta. Suomen ekumeeninen neuvosto on mukana Kirkkojen maailmanneuvoston Thursdays in Black-kampanjassa, jossa kiinnitetään huomiota juuri naisiin ja lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan.[4]

Rauhantyöhön mukaan ottaminen

YK:n päätöslauselmassa todetaan, että naisilla rauhan toimijoina on vahva vaikutus omissa yhteisöissään ja heistä on suuri apu omien yhteisöjensä rauhan rakennuksessa ja sen ylläpidossa. Naisten tieto ja näkökulma kertovat todellisuudesta uutta ja erilaista tietoa, joka on hyödyllistä koko yhteisön kannalta. Tästä huolimatta virallisissa yhteyksissä naisia kuitenkin toimii rauhan työssä vähän.

Naisten osallistumista rauhan työhön tulisi edistää. Myös sukupuoleen liittyvät erilaiset kysymykset tulisi huomioida kaikessa rauhan ja turvallisuuden edistämiseen liittyvässä työssä. Suomi on tehnyt omaa kansallista ohjelmaa näiden päämäärien edistämiseksi ja nykyinen ohjelma on voimassa vuoteen 2021 asti. Nimenomaan syrjäytyminen yhteisöjen toiminnasta aiheuttaa huonovointisuutta.

Miten naisten ihmisoikeuksia voidaan puolustaa?

Valtioiden tulisi huolehtia riittävästä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvästä lainsäädännöstä sekä tulisi myös nimetä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaltuutettu, jotka valvovat lain toteutumista. Suomessa on ollut tasa-arvovaltuutettu vuodesta 1987 lähtien. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on ollut vuodesta 2015 lähtien. Aikaisemmin tätä 1991 alkanutta tehtävää kutsuttiin ulkomaalais- tai vähemmistövaltuutetuksi.

Yhteisöjen tulisi tehdä omia yhdenvertaisuus- ja tasa-arvo – suunnitelmia sekä huolehtia siitä, että suunnitelmiin sitoudutaan myös käytännön tasolla. Yhteisöjen rakenteissa tulisi olla tilaa toimia tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen, niin että työ on näkyvä osa toiminnan strategiaa. Tavoiteltaessa yhdenvertaisuutta on kieltäydyttävä kohtelemasta toisia eri tavoin eli kieltäydyttävä syrjimästä ketään, mutta on myös kieltäydyttävä kohtelemasta toisia samalla tavoin, kun hänen lähtökohtansa ovat erilaiset. Silloin todellinen yhdenvertaisuuden periaate toteutuu.

Seuraan aktiivisesti erilaisia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus – aiheisiin liittyviä tutkimuksia, artikkeleita ja uutisia. Pidän mahdollisuuksien mukaan myös aihetta esillä eri yhteyksissä. Aiheeseen liittyvien tilastojen tarkasteleminen on tärkeää. Tilastot kertovat faktoja ja faktat puhuvat.

Pohjoismainen ekumeeninen naistoimikunta eli Nordisk ekumenisk kvinnokommitte, NEKK on todennut, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen on suunnitelmallisesti jatkettava työtä pohjoismaisissa kirkoissa. Myös naisten erilaisia tukiverkkoja tulisi vahvistaa. Tarvitsemme toisiamme maailmanlaajuisessa Kristuksen kirkossa.